 |
|
|||
 |
|
||
|
26.04.2008 - 09:50
En olisi kaksi ja puoli vuotta sitten blogia suunnitellessani ikinä voinut aavistaa, millaiseksi elämäni oli muodostumassa. Tuolloinen minäni oli erittäin sitoutunut työelämään. Vapaa-aika oli lähinnä sitä varten, että saattoi palautua työkuntoiseksi jälleen, olihan perjantaisin olo aivan tyhjiin puhallettu. Osa-aikaiselle eläkkeelle jääminen vaati totuttelua, mutta vielä enemmän pelotti tuleva eläkeikä. Arvelin, että elämään jää ammottava aukko, kun työ jää pois. Pelkäsin putoavani tyhjiöön, sillä useimmat senaikaiset ihmiskontaktini liittyivät työelämään.
Blogin kautta olen järjestellyt ajatuksiani, suhteuttanut tapahtumia keskenään, purkanut pahoja tuntemuksia ja mikä tärkeintä, saanut myös vastakaikua. Vuorovaikutus kommenttien kautta ja myös muiden kokemusten seuraaminen ovat avartanut maailmaani ja antaneet uusia näkökulmia elämääni. Koen, että paljon on tämän blogin ansiota siinä, että voin olla nyt näin tyytyväinen nykyhetkeeni. Elämäni on muuttunut monella tavalla. Työasiatkin ovat jossain taustalla, takaraivossa mukana: työn sisältöön liittyvä parin tunnin esitys on pidettävä kohta puoliin. Entisestä työyhteisöstä kuuluvat uutiset aiheuttavat sen sijaan pelkästään helpotuksen huokauksia. Työtahti tuntuu sielläolevan entisestään kiristynyt ja nuoret kollegat voivat huonosti. Onneksi olen työmaailmassa jo osuuteni tehnyt! Olen muuttolaatikoiden ympäröimänä; huomenna on varsinainen muuttopäivä, jonka jälkeen edessä tyhjän asunnon siistiminen. Sitä ei tarvitse tehdä yksin, auttajia on. Kuukauden verran tulen olemaan asunnoton, mutta en koditon. Sosiaalinen verkostoni on tarjonnut minulle useampiakin asuinsijoja. Voin jopa valita oman kalenterini mukaan, missä yövyn milloinkin. Olen onnekas ja onnellinen tästä tilanteesta! Se, mikä aiheuttaa huolta tällä hetkellä, on kissakumppanini kohtalo. Vielä vuosi sitten, kun kissan ottaminen tuli ystäväni E:n kanssa puheeksi, en osannut kuvitella tulevaa elämääni näin liikkuvaksi. Muuttoajatuskaan ei ollut vielä syntynyt. Nyt kissa joutuu sopeutumaan eri paikkoihin ja kulkemaan mukana autossa vastoin luontoaan. No, puolustaudun sillä, että näyttelyissäkin kissoja kuljetetaan ihmisten mielihalujen mukaan. Sen vasta luulisin olevan stressaavaa.  Kassi saa olla leikkipaikkana, matkustamista varten on oma kuljetuslaatikko. Näyttää siltä, että tämän blogin aika alkaa olla ohi, tehtävä on täytetty. Kolmatta ikää koskevat pelkoni ovat osoittautuneet turhiksi, ja elämä on kuljettanut minut uuden tien alkuun monella tavalla. Tie eteenpäin näyttää hyvältä. Ehkä vielä jatkossakin raportoin, mitä minulle uudessa ympäristössäni kuuluu, mutta nyt on ainakin tauon paikka. 16.04.2008 - 12:30
haastoivat minut kyselymeemiin jo aikapäiviä sitten. Kysymykset olivat kivoja, mutta nyt vasta ehdin rauhoitttua vastaamaan. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi? Kirjoituksia on kaikkiaan 276 uuden vuoden vaihteesta 2006 alkaen.Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia nettiin? Hesarin Kuukausiliitteessä oli marraskuussa 2005 seikkaperäinen juttu blogeista ja blogin perustamisesta. Tyttäreltä olin jo jotain niistä kuullut, mutta jutun jälkeen riensin itse lukemaan ja sukelsinkin riemukkaille löytöretkille blogimaailmaan. Oman blogin aloittaminen kumpusi tarpeesta ilmaista työssä kokemaani pahaa oloa jotenkin. Koin tuolloin joutuneeni ikäsyrjinnän kohteeksi, enkä voinut puhua asiasta työkavereille enkä omaisille. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä? Vuodatuksen ja Blogilistan lisäksi googletan tietoja ja luen uutisia eri lehtien sivuilta. Jos olen tekemässä isompia hankintoja (kuten nyt sohvaa), katselen tuotetietoja valmistajien ja liikkeiden sivuilta. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (blogia ei lasketa) Ei ole. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä? Suomenkielen lisäksi englanti sujuu. Ruotsi ja saksa muinaiselta koulupohjalta siten, että ymmärrän enemmän kuin puhun. Osaan lisäksi viittomakielen alkeet. Mitä ohjelmia seuraat tv:stä? Uutisia ja keskusteluohjelmia, säännöllisimmin Voimalaa. Sarjoista olen eläköidyttyäni pahasti jäämässä brittiläisten saippuoiden koukkuun. Aamu alkaa hyvin, kun voi rauhassa katsoa Sydän paikallaan ja illan suussa Sydämen asialla. Hissi vai portaat? Onneksi tuota valintaa ei enää kovin usein tarvitse tehdä. Askeleet vievät kuitenkin tavallisesti hissille, jollei menokohde ole toista kerrosta alempana. Onnen ja epäonnen numerosi ovat? Olen pitänyt onnennumeronani nelosta, koska se on syntymäpäiväni, mutta kiinaa opiskellessani kuulin, että se onkin onnettomuuden luku! No, kovin vakavissani en usko numeroilla olevan erityisvaikutuksia. Tämä meemi on jo tainnut kiertää niin paljon, että uusia haastettavia on vaikea löytää. Sen vuoksi uskallan hypätä haastekohdan yli ja jättää areenan vapaasti vastattavaksi. 14.04.2008 - 20:45
Kissa ottaa kaiken irti muuttoon valmistautumisesta! Se hyppii kirjalaatikkopinojen päälle ja kokeilee sieltä uusia reittejä korkeammille tasoille, kuten piirongin ja kirjahyllyjen päälle. Sieltä se löytää kivoja pikku esineitä, avaimia ja kelloja leikittäväksi ja pudoteltavaksi.
Tyhjät laatikot ovat hyviä piiloleikkipaikkoja.  02.04.2008 - 18:15
Uuden asunnon kauppakirja allekirjoitettu, tämän asunnon kaupan päivästä sovittu, aikaa muuttoon vain tämä kuukausi...Nyt vasta alan tajuta, mitä se tarkoittaa käytännössä. Muun muassa liiasta tavarasta täytyy päästä eroon, mutta mikä on liikaa ja mikä vielä tarpeellista, siinäpä lukemattomien arviointien paikka. Kirpputori, SPR:n Kontti, kissatalo tai jäteastia, siinä vaihtoehdot tavaroille paremmista huonompiin.
Varasin kirpputoripöydän, jolle yllättäen mahtuikin enemmän tavaraa kuin olin kuvitellut. Hinnoittelin esineet halvasti, joten aika paljon pitää olla menekkiä, että edes pöydän vuokra tulee kuitattua. Saa nähdä, kannattaako tämä ollenkaan ja kiinnostavatko tavarani ketään. No, viikon päästä se selviää. Olen tehnyt tässä huushollissa valtavan ilmanraikastustyön kissan takia eilisesä tähän päivään. Eilen soitti nimittäin asunnon ostaja ja halusi tulla vielä katsomaan ja mittailemaan paikkoja. Hän on siivousalan ammattilainen ja vaikuttaa erittäin siistiltä ihmiseltä, joten jännityin aika tavalla. Esittelytilanteessahan kissa ei vielä asunut täällä eikä ainakaan ollut pissinyt nurkkiin. Oman nenän turtumisen pelossa olen säikkynä sen suhteen, että kissan haju tuntuisi. Ostin kloritea ja uuden mopin, kuurasin saunan ja pesuhuoneen lattiat, pyyhin paikat ja suihkuttelin ilmanraikastajaa joka tilaan. Turhaan pelkäsin, tapaaminen sujui kuitenkin onneksi leppoisissa merkeissä niitä näitä talon asioista jutellen. 26.03.2008 - 10:10
"Talvi tapansa näyttää", sanoi äiti ennen. Onneksi se pätee vieläkin, ja parempi myöhään kuin ei ollenkaan. On kiva istua sisällä, kun tuuli kasvattaa kinosta ikkunanurkkaan ja oven edusta on pyryttänyt umpeen. Iloitsin siitä, ettei tarvinnut aamulla lähteä liikenteeseen, mutta säälin työhön menijöitä. Toivottavasti pääsivät hyvin perille.
Eilen oli iloinen jälleentapaaminen muutamien työkavereiden kanssa. Vuosi sitten olimme kaikki neljä samassa työpaikassa ja tiimissä, nyt enää yksi on jatkamassa siellä. Hänkin oli vauvalomalla silloin, kun työpaikan suuria muutoksia oli kaavailtu, joten ei voinut miettiä suunnitelmaa B. Heitä katsellessani ja heidän kanssaan jutellessani ajattelin sitä hintaa, jonka liian suuret muutokset työyhteisölle aiheuttavat. Kun työntekijät eivät koe pystyvänsä vaikuttamaan mihinkään, he tietysti tekevät johtopäätöksiä. Ne ihmiset, joilla on työuraa edessä ja eniten luovaa potentiaalia, hakeutuvat muualle. Ne taas, joilla eläkeikä häämöttää liian lähellä, hakeutuvat osa-aikaeläkkeelle tai käyttävät energiansa muutosten vastustamiseen. Ne, joilla on liian rankkaa, sairastuvat. Organisaation on lähdettävä liikkeelle osittain uudella henkilöstöllä ja vanhojen työntekijöiden vastarinnan kanssa kamppaillen. Kestää aikansa ennenkuin päästään hyvään työvireeseen jälleen, ja joka tapauksessa on menetetty hyvin paljon siitä tiedosta ja kokemuksesta, jonka avulla työyhteisö oli kehittynyt. Sääli! Nämä entiset työkaverini olivat tyytyväisiä ratkaisuihinsa ja nykyiseen elämäänsä. Potkua jatko-opiskelumahdollisuuksiin oli löytynyt ja uusia työuria oli häämöttämässä. Kukaan ei haikaillut takaisin, varsinkaan kuultuaan nykyuutisia työpaikalta. Ihmiset, joihin työn kautta tutustuu, ovat suuri rikkaus. Oli todella mukavaa tavata heitä jälleen! |
Kirjoittaja
Nimi Arru Kuvaus Osa-aikaeläkeläisen kokemuksia muuttuvassa työelämässä. Yrityksiä hankkia elämää kolmannen iän kynnyksellä  vierailijani
|
||